Etusivu > Palomiesliitto > Viestintä > Blogi: Kimin kynästä > Paikallisen sopimisen esteet ovat KT:ssa
01.02.2016

Paikallisen sopimisen esteet ovat KT:ssa

KT Kuntatyönantajien johtaja Markku Jalonen kritisoi voimakkaasti ammattijärjestöjen nihkeää suhtautumista paikalliseen sopimustoimintaan.

Hänen mielestään paikallisen sopimisen esteet ovat henkilöstöjärjestöjen keskustoimistoissa, jotka kieltävät paikallisesti sopimasta työ- ja virkaehtosopimuksia heikompia sopimuksia.

Työmarkkinajohtaja Jalonen tarkastelee paikallista sopimista turhan suppeasti. Virka- ja työehtosopimukset kunta-alalla mahdollistavat laajan sopimisen paikallistasolla. Lähinnä kaikki mitä työ- ja virkaehtosopimuksissa ei ole erikseen kielletty, ovat niin sanotun paikallisen sopimisen piirissä.

Toisaalta mikäli Jalosen pääviesti on se, että paikallinen sopiminen tarkoittaa ainoastaan työ- ja virkaehtosopimusten heikentämistä, niin yhdyn superilaisen kollegan näkemykseen, joka totesi ehdotuksen olevan älytön.

Jalonen kaipaili lainsäätäjältä normitukea, jotta kunnissa työnantajat voisivat yksipuolisesti määrätä ammattiliittoja sopimaan paikallisia sopimuksia, joilla mitä ilmeisemmin työnantaja voisi sanella heikennyksiä työ- ja virkaehtosopimuksiin. Tämä ei kuulostaa houkuttelevalta ajatukselta eikä se täytä paikallisen sopimisen kriteereitä. Se kuulostaa sanelupolitiikalta.

En tunne niin hyvin muiden alojen sopimisen kulttuuria, mutta pelastustoimen ja ensihoidon osalta on kyetty paikallisesti sopimaan joustavasti työajoista, koulutuksista ja pääluottamusmiesten asettamisesta sekä varallaolokorvauksista.

En allekirjoita työmarkkinajohtajan väittämää, ettei asioista kyetä paikallisesti sopimaan.

Paikallisen sopimisen esteenä ei ole ammattiliitot tai paikalliset työnantajat. Neuvotteluissa on useampaan kertaan viimeisen puolen vuoden aikana noussut esille KT:n lähettämät viestit, joissa kielletään työnantajia sopimasta asioista paikallistasolla. Tämä viesti on jyrkästi ristiriidassa Jalosen ulostulon kanssa, jossa hän väittää ammattiliittojen keskustoimistojen kieltävän paikallisen sopimisen.

Mikäli yhteiskunnassa on tavoitteena hakea joustoa työpaikoilla ja mahdollistaa paikallinen sopiminen, niin miksi ihmeessä työmarkkinajohtajan johtama KT kieltää paikallisten sopimusten laatimisen, mikäli osapuolet ovat paikallisesti näin yhdessä hyväksi todenneet?

Pelastustoimi ja ensihoitotoiminta siirtynee vuoden 2019 alusta lukien itsehallintoalueille. Kuntien henkilöstöstä siirtynee itsehallintoalueille arviolta noin 50 % koko henkilöstömäärästä. Miten tämä vaikuttaa työantajan järjestäytymiseen ja mitä työ- ja virkaehtosopimusta tullaan itsehallintoalueilla noudattamaan? Nämä kysymykset ovat vielä avoinna.

Suotavaa olisi, ettei uuteen organisaatioon siirrytä vanhojen sabluunoiden mukaisesti. Itsehallintoaluista tulee suurimpia henkilöstöorganisaatioita julkisella sektorilla. Tämä tarkoittanee myös sitä, ettei KT ole välttämättä jatkossa työnantajan edustaja sopimustoiminnassa.

Uusi organisaatio tarvitsee myös uuden toimintamallin neuvotteluiden osalta. Itsehallintoalueiden tulee varmistaa neuvotteluasemansa uuden työnantajayhdistyksen perustamisen muodossa. Tämä on avainasemassa myös siinä vaiheessa, kun itsehallintoalueille neuvotellaan uudet työ- ja virkaehtosopimukset tai jatketaan nykyisillä.

Kim Nikula
järjestön johtaja


Lähettäjä
Webmaster
01.02.2016
Viimeksi muokattu
08.03.2017
Voit kommentoida kirjoitusta omalla nimelläsi. Ilman omaa nimeä lähetetyt viestit poistetaan.
Lähettäjä
webmaster
01.02.2016